Titaanidiboridia voidaan valmistaa useilla eri menetelmillä, mukaan lukien, mutta niihin rajoittumatta, suora synteesi, boorilämpömenetelmä, sula elektrolyysi, avustettu upotusmetallimenetelmä, hiililämpömenetelmä, itsestään etenevä korkean lämpötilan synteesi (SHS), höyrypinnoitusmenetelmä ja sooli -geelimenetelmä. Tarkka johdanto on seuraava: 12
Suora synteesimenetelmä: titaanijauhe ja erittäin puhdas boorijauhe yhdistetään suoraan korkeassa lämpötilassa titaanidiboridin muodostamiseksi. Tämä menetelmä on kallis ja sitä käytetään yleensä vain laboratorioissa.
Boroterminen menetelmä: titaanioksidin ja boorijauheen annetaan reagoida korkeammassa lämpötilassa titaanidiboridin muodostamiseksi. Tällä menetelmällä reaktiolämpötila on alhaisempi, mutta raaka-aineen puhtaus- ja suhdevaatimukset ovat korkeammat.
Sulamiselektrolyysimenetelmä: titaanioksidi saatetaan reagoimaan alkali- (tai maa-alkali-) metalliboraattien ja fluoridien kanssa sulan elektrolyysin olosuhteissa titaanidiboridin muodostamiseksi.
Karboterminen menetelmä: Karbotermisen pelkistysmenetelmän avulla hiiltä käytetään pelkistimenä reagoimaan titaanioksidin kanssa korkeassa lämpötilassa titaanidiboridin muodostamiseksi. Tämä on menetelmä, jota käytetään laajasti teollisessa tuotannossa.
Itsestään leviävä korkean lämpötilan synteesi (SHS): Tämä menetelmä käyttää magnesiumjauhetta pelkistimenä, käynnistää reaktion sytyttimen kautta ja käyttää reaktiosta vapautuvaa lämpöä synteesin loppuun saattamiseen. Tällä menetelmällä valmistetulla titaanidiboridilla on pieni ja tasainen hiukkaskoko, mutta siinä on teknisiä vaikeuksia.
Höyrypinnoitusmenetelmä ja sooli-geelimenetelmä: Nämä kaksi menetelmää käyttävät kaasufaasia ja soolitilaa lähtötilana, vastaavasti, titaanidiboridin valmistamiseksi kemiallisten reaktioiden ja geeliytymisprosessien kautta. Nämä kaksi menetelmää soveltuvat yleensä laboratoriomittakaavan valmistukseen.
Näillä menetelmillä on omat etunsa ja haittansa. Valittava menetelmä riippuu vaaditusta tuotteen puhtaudesta, tuotantokustannuksista ja tuotteen partikkelikoolle ja morfologialle liittyvistä erityisvaatimuksista.